'Vauva' alkaa olemaan koiran kokoinen :) Korkeutta tullee luultavasti hieman vielä, painoa tällä hetkellä sellaiset 30kg. Mutta henkisesti Roddy on vielä täysin vauva ;) Olen yrittänyt muutamaan otteeseen päivittää blogia kesällä, mutta se ei ole jostain syystä onnistunut. Joku bitti ollut varmaan väärinpäin linjoilla... Mutta nyt tässä kirjoittaessani pidän sormet ja varpaat ristissä, että blogin muokkaaminen onnistuisi tällä kertaa. Meillä on alkanut nyt 'tosissaan' treenaaminen Roddyn kanssa, ja mä tarvitsisin treenipäiväkirjan, mitä päivittää. Oman tutkinnon viimeistely sekä työssäkäyminen varaavat niin ison osan muistikapasiteetista, että tällaiselle koiran virtuaali-treenipäiväkirjalle olisi tarvetta :) Tai sitten mulla on joku alkava alzheimer ;D

Roddyn kanssa treenataan tällä hetkellä siis tokoa, agilitya ja hakua. Lyhyt tilannepäivitys lajeista:

Haussa haamuillaan tällä hetkellä, ja tullaan haamuilemaan piiiiiitkään. Haluan varmistella haamujen käytöllä suoruutta pistoihin. Roddylla on aivan mahtava maalimies-motivaatio. Itse asiassa niin mahtava, että sen kuuloaisti menee tilapäisesti pois päältä hakumetsässä ;D Roddy on aikas varma luoksetulija metsälenkeillä, sillä ei ole väliä olemmeko kahdestaan metsässä, vai onko meillä koirakavereita mukana, luokse tullaan silti aina juosten ja ensimmäisestä käskystä. Paitsi hakumetsässä, jossa Roddy maalimiehen löydettyään yrittää lähteä omatoimisesti hakemaan lisää ukkoja. Siellä pennun mielestä mamma on vaan hidasteena ;D

Tokossa Roddy edistyy mukavaa vauhtia. Sivulletulo on hyvä ja tiivis, lisäksi se osaa hienosti kääntyä perusasennossa 90 astetta molempiin suuntiin ja hakee silti suoran rintamalinjan. Tähän olen tosi tyytyväinen :) Tessalla oli aina, varsinkin tehtäessä paikallakäännöksiä vasemmalle, tosi vaikeaa siirtyä hypähtämällä. Se pyrki aina nostamaan pyllyn ylös ja kävelemään uuteen asentoon. Treenataan myös jääviä (istu, maahan, seiso), sekä seuraamista, eteentuloa, paikallamakuuta ja asennonvaihtoja kaukokäskyillä. Nouto on vielä ihan alkeissa, siitä syystä etten ole ehtinyt / jaksanut ehdollistaa Roddya vielä naksuttimelle, ja haluan tehdä noudon sille naksulla.

Agility on meidän uusin aluevaltaus ja taisi mennä rytinällä Roddyn suosikki-harrastukseksi ;) Ilmoitin Roddyn Elina Jänesniemen agilitykurssille ja ollaan käyty nyt siellä kaksi kertaa. Ja Roddy on aivan innoissaan! Olin aivan ällikällä lyötynä viimeksi treeneissä, kun uskalsin ottaa koiran irti hihnasta, ja se ei silti meinannutkaan lähteä tervehtimään muita hallissa olevia koiria :) Uskomatonta. Ostin myös Roddylle kausikortin lämmitettyyn agilityhalliin, voimme käydä harjoittelemassa siellä omalla ajalla, ja kävimmekin viimeksi tänään harjoittelemassa ohjaustekniikoita, pujottelua ja kontakteja. Agilityssa siis tämän viikon kotitehtävänä on valssi, takaakierto, kontaktit, rengas, pujottelu ja lähetys eteen useamman hypyn taa. Tuleva agi-hoffi ;D

Painoa tuli viikon aikana tasan kilo, joten aika hyvin mennään  tavoite-kasvukäyrän mukaan :) Mutta todellakin korkeutta on tullut jopa viikossa lisää, ja pää ei ole enää ihan niin pentumainen kuin vielä 7-viikkoisena. Ei mene kuin hujaus ja Roddy pystyy lepuuttamaan leukaansa keittiön pöydällä ;)

Alkuviikko on sujunut rauhallisesti. Harjoitellaan istumisen, maahanmenon ja sivulletulon alkeita. Lisäksi aloitimme harjoittelemaan temppuja. Roddyssa piisaa energiaa kuin pienessä kylässä, ja se saa pari kertaa päivässä aivan mahdottoman hullu-hepulin, jolloin se juoksee ympyrää niin lujaa kuin lyhyistä jaloista lähtee ;) Mua riehuminen ei haittaa, olen nostellut lattioilta pois kaiken mahdollisesti rikkimenevän. Mutta kissa-mummoilla on vaikeaa sietää riehumista. Pentu on muuten niiden mielestä ihan ok, aika nopeasti ne sopeutui pentuun. Mutta riehuminen on niiden mielestä yksinkertaisesti sietämätöntä. Niinpä päiväsaikaan, jos on poutaa, nostan pennun pihalle riehumaan. Mutta jos hepuli tulee puolilta öin, tai ulkona sataa kaatamalla, niin siihen tilanteeseen otin temppukoulun :) Roddy pitää tekemisestä, joten vaikka se olisi hetki sitten juossut ihan päättömänä, se keskittyy saman tien "harjoittelemiseen". Ja tottisliikkeiden sijaan temput on tosi hauskoja, niissä nyt ei ole lopputulos niin millintarkkaa.

Keskiviikkona kävimme taas pentukoulussa. Tällä kertaa mm. totuteltiin pentua vieraiden ihmisten käsittelyyn. On aivan ihana huomata, kuinka varauksettomasti Roddy rakastaa kaikkia ihmisiä. Se kävi omalla vuorollaan kiipeämässä kaikkien pennunomistajien syliin ja antoi naamapesut :) Kotiläksyksi saimme tällä kertaa kontaktiharjoittelua kävellessä. Roddy on aika hyvin jo nyt omaksunut hihnassakävelyn perusteet, on se ihme miten helppoa on opettaa pentu kulkemaan vetämättä. Sitten kun pentu kasvaa ja hajumaailma tempaa mukaansa, niin lenkkeily alkaa näyttää siltä, ettei koiraa ole ikinä koulutettu ;)

Pentukoulun jälkeen pennut leikkivät vielä hetken keskenään ja nyt Roddykin pysyi jo vanhempien pentujen leikissä mukana. Viikossa tapahtuu paljon :)

Tänään tein Roddylle jäljen ensimmäistä kertaa. 10m suora takapihalle myötätuuleen. Olen jokaisen koiristani opettanut eri tavalla jäljestämään. Tämän pennun kanssa lähdin siitä liikkeelle, että laitoin joka askeleelle 3 nakinpalaa, kanta- keski- ja päkiäosalle, siinä toiveessa että pentu oppisi tarkastamaan huolella koko jäljen. En auttanut pentua jäljellä, mutta kuljin koko jäljen mitan pennun vierellä "jäljestäen" kädelläni, niin kuin olisin nuuskinut maata kädellä. Pentu keskittyi hyvin, omaa keskittymistäni haittasi kun jouduin vilkuilemaan viereistä ruusuaitaa, jonka juurella näin kyyn samalla kun tein jälkeä. Usch.

Tessa ja Sara. Ihan tässä ei vielä olla pennun ja kissojen kesken... Mutta jonain päivänä vielä :)

Viimeiset neljä päivää on pienen hoffin elämään kuulunut kyläilyä. Torstai-iltana meillä kävi vierailulla mun vanhemmat ja sisko. Roddy toivotti häntä vispaten ja syliin kiiveten vieraat tervetulleiksi :) Perjantaina kylään tuli Leena ja 1,5-vuotias Vincent-poika. Oli lähestulkoon täysi työ vahtia kahta vilkasliikkeistä pikkuista ;) Pentu ihastui pieneen ihmiseen täysin, ja enimmän riehu-innostus -puuskan mentyä pääsi Vincent silittämään pentua ilman riskiä pusuttelun ja nakertamisen kohteeksi joutumisesta.

Lauantaina oli sitten meidän vuoro lähteä vierailuille. Ensimmäiset automatkansa Roddy on tehnyt kuljetusboksissa. Minua hirvitti ajatus laittaa pieni pentu isoon auton tavaratilaan pyörimään. Ja koska pentu on vielä kissankokoinen (no, oikeastaan se on vielä pienempi kuin meidän kissat...), ja minulla sattuu olemaan kissojen näyttelyttämisajoilta kaksi isoa Atlas-kuljetusboksia, niin Roddy reissasi boksissa auton takapenkillä :) Ja hyvin reissasikin, koska pentu on vielä niin pieni, se mahtui seisomaan, kääntyilemään ja makaamaan pitkin pituuttaan Atlaksessa ;) Nyt olen saanut lainalle autohäkin, joka rajaa Skodan tavaratilan melkein puoleen. Joten Roddy saa matkustaa siellä kunnes alkaa olemaan riittävän iso olemaan koko tavaratilassa. 

Lauantaina siis käytiin tutustumassa tulevaan hoitopaikkaan. Siellä Roddylla on iso piha vahdittavanaan, johon pikkuvahti tutustuikin jo nyt tarmokkaasti. Ja jälleen tavattiin uusia mukavia ihmisiä :) Kivenheiton päässä hoitopaikasta asuvat minun vanhempani, menimme sopivasti väsyneen pennun kanssa vielä sitä kautta ennen kotiinlähtöä. Ja pennun väsymystila oli sopiva sen tähden, koska halusin "näyttää" pennun vanhempieni Viivi-kissalle. Roddy nukkuikin tyytyväisenä olohuoneen matolla, kun Viivi-kissa tuli tutustumaan siihen. Näin kissa sai turvallisen alun tuttavuudelle, kun se sai rauhassa käydä ihmettelemässä pentua. Ja Viivi oli ihan tyytyväisen ja rauhallisen näköinen :) 

Tänään kävimme kyläilemässä Leevi-labradorin kotona. Toisinaan sitä miettii, kuinka hyvin 8- viikkoinen pentu muistaa asioita, mutta Leevin Roddy selvästikin muisti. Se ei ollut pysyä nahoissaan kun näki Leevin ovella meitä vastassa :)

Koulutusrintamalla olemme lisänneet istumisen, luoksetulon ja maahanmenon harjoitteluun myös sivulletulon ja katsekontaktin. Luonnollisestikin kaikki "liikkeet" tehdään vielä selkeällä käsiavulla, mutta on hauska seurata kuinka niiden tekeminen nopeutuu päivä päivältä :) Myös ruokakupin eteensaamista Roddy odottaa jo nätisti istuen. Ahne ja aina nälkäinen pikkuhoffi yritti pariin otteeseen nopeuttaa kupin saamista haukkumalla ;) Mutta kun parilla ruokailukerralla aina Roddyn aloittaessa haukkumisen kuppi laskettiinkin takaisin pöydälle, niin haukkuminen tyssäsi nopeaan. Fiksu pikkumies :)

Loistava esimerkki mallioppimisesta ;) Jenny siirtää pizzanpaloja uunipelliltä, Leevi tuli valmiusasemiin ja Roddy perässä ;)

Kevään tuoksuja :)

Ikuisuudelta tuntuneen kahden koirattoman kuukauden jälkeen meille muutti pikkuinen hoffipoika Roddy. Hauvavauva on sopeutunut hyvin uuteen kotiinsa, ja mikäs siinä sopeutuessa olisikaan, kun luonteeltaan vauva on todella sosiaalinen ja urhea :) Se tutkii ulkomaailmaa häntä pystyssä ja joka paikkaan pitäisi päästä juosten. Kotona se nukkuu sikeästi keskellä olohuoneen lattiaa, ensimmäisestä päivästä lähtien. Tuolta näyttää luottavainen ja avoin pentu :)

Koska Roddy vaikutti heti ensimmäisestä päivästä lähtien todella sopeutuvaiselta, pystyin lähtemään sen kanssa heti näin ensimmäisellä viikolla tutustumaan maailman ihmeisiin :) Olen nyt päivittäin kantanut sen lähimetsään ihmettelemään metsän ääniä ja tuoksuja. Siellä onkin riittänyt pienelle koiralle paljon nuuskittavaa mustikanvarvuissa ja havunneulasissa. Samalla on näppärästi harjoiteltu ihmisen hajuisten keppien tunnistamista, kätevää näin myöhempää jälkikoirauraa ajatellen ;) Pidän metsässä kulkiessa keppiä kädessä, jotta siihen tarttuisi ihmisen hajua, ja sitten pudotan sen huomaamatta polulle. Hienosti pentu nappaa ohikulkiessaan mamman hajun kepistä, ja "merkkaa" sen :)

Sisäsiisteys-harjoitukset ovat tosi hyvällä mallilla, siitä iso kiitos alkutyön tehneelle kasvattajalle. Öisin Roddy käy pissillä lehden päällä, muutoin on tarpeet tehty ulos! Tänään myös aloitettiin yksinoloharjoitukset. Nostin väsähtäneen pennun aitaukseen jauhelihatäytteisen ufo-Kongin kanssa ja käväisin parikymmentä minuuttia kaupassa. Kotona odotti nukkuva ja tyytyväisen oloinen pentu. Noiden Kong-lelujen kehittäjä on ollut nero :) Hihnassakulkemista on myös tänään aloitettu. Näin maalla asumisen iso etu on se, että koiria pystyy pitämään paljon vapaana. Pikku hiljaa siis rakennetaan hihnassakulkemista, jotta päästäisiin muutaman viikon kuluttua tutustumaan sellaisiin ihmeisiin, jotka edellyttävät hihnassa olemista. Kuten rautatieasema, lentokenttä, keskusta...

Roddy on myös saanut uuden koiraystävän Leevi-labradorista. Leevi oli Tessa-hoffin paras kaveri, joten toiveissa on että pojatkin ystävystyvät. Kävimme Leevin luona kylässä, ja hienosti se otti vastaan pikkupennun kotiinsa. Pojat jopa putsasivat yhdessä jäätelöpaketin kuoria :) Eilen Roddylla alkoi koulu, tulevaa kisauraa ajatellen. Pentukoulussa oli meidän lisäksi 5 pentua, jotka kaikki olivat Roddya vanhempia (iältään 8 viikkoisia-rokotusikäisiä). Kun "koulun" jälkeen pennut pääsivät leikkimään, ei Roddyn vauhti vielä riittänyt vanhempien pentujen juoksuun. Mutta kovin se yritti seurata perässä häntä törröllä ;) No,vauhti kehittyy niin huimaa vauhtia pikkupennuilla, että pian Roddykin ehtii leikkiin mukaan. Tärkeämpää mielestäni oli mennä hoffi-pennun kanssa jo näin varhain ryhmään mukaan. Ensinnäkin se kasvaa niin vauhdilla, että 3-4kk ikäisenä se jo jyrää monet muun rotuiset ikäkaverinsa. Ja toisekseen mielestäni vahtikoiran pennulla ei voi olla liikaa sosiaalistamista ja uusia kokemuksia pentuaikana. Samoilla metodeilla myös Tessa-hoffista kasvoi kunnon koirakansalainen :)

Tänään on siis aloitettu "tottis-treenit" Roddyn kanssa. Pennussa riittää energiaa kuin pienessä kylässä, joten on hyvä tilaisuus kanavoida siitä osa koulutukseen. Istumista Roddy oppi tarjoamaan tosi nopeasti, kuten pennut yleensäkin. Maahanmenon kanssa se yritti pitkään kiemurrella ja pureskella namipala-kättä, ja kiipeillä käden päällä, kunnes se vahingossa meni maahan. Ja siitä sitten lähti maahanmenon rakentaminen, parin harjoituskerran jälkeen Roddy tarjoaa jo aika hyvin myös maahanmenoa :) Ulkona harjoitellaan luoksetuloa, mikä on myös hyvällä alulla. Aivan mahtava seurata, kuinka innokkaasti pieni hoffi tekee nakinpalan perässä ;) Roddy on muutenkin huomattavasti ahneempi pentu kuin Tessa oli, joten aika paljon tulen käyttämään nameja koulutuksessa, ainakin näin aluksi.

Valmiina lähtemään kotimatkalle Roddy-vauvan kanssa.

Leevi-kaverin kanssa. Haastavaa saada väkkäränä pyörivä pentu toisen koiran kanssa samaan aikaan kameran linssin eteen ;)

Namipalojen teho ;)

Blogin viime päivityksestä onkin kulunut aikaa. Suru Tessan sairastumisesta ja kuolemasta oli, ja on edelleen suuri. Ei mene yhtään päivää etten ajattelisi ja ikävöisi Tessaa.

Tammikuisen juoksun jälkeen Tessan ruokahalu hävisi, mutta ajattelin sen johtuvan valeraskaudesta. Huolestuin tilanteesta vasta helmikuun puolivälissä kun tulimme yhtenä päivänä metsälenkiltä kotiin ja Tessa alkoi tärisemään ja oksentamaan. Lähdimme saman tien päivystäjälle ja siitä alkoi meidän kuukauden pituinen taistelumme kohtaloa vastaan. Vietimme monta päivää eläinsairaalassa, Tessalle tehtiin kaikki testit ja kokeet, mitä oli mahdollista, mutta syytä koiran äkilliseen ruokahaluttomuuteen ja heikentymiseen ei löydetty. Kuukauden kuluttua Tessan veriarvot olivat täysin sekaisin, ja koira niin heikossa kunnossa, että oli enää tehtävänä raskain päätös, ja päästää Tessa lähtemään paremmille metsästysmaille. Lähetin ruumiin avattavaksi Eviraan, ja siellä löytynyt diagnoosi vahvisti oikeaksi päätökseni päästää Tessa pois. Se oli sairastunut imusolmukesyöpään, joka on yksi niistä syöpäsairauksista, joista paranemismahdollisuudet ovat olemattomat.

Nyt Tessa on siis sateenkaarisillalla monen jo sitä aiemmin lähteneen koirakaverin kanssa. Uurna on kotona luonani, Nanook-malamuutin ja Miisa-coonin uurnien vieressä. Ikävä on edelleen pohjaton, siihen auttaa vain aika...

Mutta elämän on mentävä eteenpäin. Minä ja kissamammat odottelemme uuden koira-perheenjäsenen saapumista :) Olen tänään asentanut koiraportit keittiön ja olohuoneen välisiin oviaukkoihin, kerännyt kengät pois pennun ulottuvilta ja muokannut kotia pentuturvalliseksi. Maanantaina lähdemme Jennyn ja Leevi-labbiksen kanssa ajamaan Raumalle hakemaan pentua :)

Tässä vielä muutama kuva Tessasta, elämäni koirasta.