Neljä päivää kontaktin tehoharjoituksia siis takana. Mun oli pakko tehdä hieman myönnytyksiä ohjelman suhteen, pakkasta on ollut pari päivää -15 astetta todella purevalla pohjoistuulella lisättynä. Ruokinta on siis täytynyt siirtää sisätiloihin ihan siitä syystä että Tessa ei seiso paikallaan oikeastaan hetkeäkään ulkona, vaan alkaa nostelemaan tassujaan jos ollaan pysähdyksissä. Joten ruoka tarjoillaan toistaiseksi taas sisätiloissa, pienen tottistuokion jälkeen.

Tällaiseen kontaktihalukkuuden lisäämiseen tapaa yleensä mennä 3-8 viikkoa. Riippuen siitä, mitä ja kuinka paljon koiran kanssa on tehty ennen. Luulisin että tuloksia saadaan aikaan nopeammin sellaisen koiran kanssa, jota on yleensä palluteltu todella paljon. Ja sitten kun se ei yhtäkkiä saakaan rapsutuksia ja haleja aina ihmisten kulkiessa ohi, se alkaa hakemaan kontaktia ja ihmettelemään, että mikäs nyt on. Mä en ole oikeastaan koskaan ollut koiraa palluttelevaa tyyppiä. Pentuaikana tottakai, että koirat oppivat pitämään rapsutuksista ja hakemaan ihmisen hellittelyä. Mutta kun ne ovat kasvaneet aikuisiksi niin olen elänyt niiden kanssa tasaista ja rauhallista aikuisten elämää. Koirat lepäilevät kotona aika paljon omissa oloissaan, yhdessä ollaan kun koulutetaan tai tehdään jotain aktivointi-juttuja. Rapsutuksia ja haleja tulee koulutuksessa kiitoksena ja muuten esim. lenkeillä kun koira toimii niin kuin pitäisikin. Muutaman kerran viikossa rankan agility- tai juoksutreenin jälkeen käyn koiran läpi hieromalla, ja näyttelyreissuilla tai treenihallilla kun on luppoaikaa vietetään laatuaikaa ihan kylki kyljessä ja rapsutellaan :) Olen siis pyrkinyt pitämään rapsutuksetkin tavoittelemisen arvoisina, niitäkään ei jaella ihan mielin määrin.

Joten tämän bootcampin aikana ei Tessan elämä muutu kovinkaan ratkaisevasti mun luonani. Mutta toivoisin että saadaan muutoksia aikaan jo viikossa-parissa, koska mulla ei ole edes kolmea viikkoa aikaa kunnes täytyy taas takaisin duuniin ja koira hoitoon.

Ja tänään Tessa on hakenut oma-aloitteisesti kontaktia, jihuu !!! Oltiin aamupäivällä 1,5 tuntia Turun keskustassa kävelyllä, siellä se tuli 2 kertaa hakemaan kontaktia (ja näistä molemmista kerroista totta kai aivan superpalkka koiralle :)) Ja nyt iltalenkillä se tuli peräti 6 kertaa hakemaan kontaktia. Hyvältä siis näyttää. Ja myös tuo remminmitan päässä edellä könöttäminen on muuttunut parempaan suuntaan. Tessa menee edelleen edellä (ja saakin mennä, eihän lenkit ole seuraamisharjoitus...), mutta hihna on löysällä eikä koira pyri pakonomaisesti eteenpäin. Ja kun vaihdan suuntaa niin Tessa kipittää samantien vierelle ja tillittää silmiin, koska niin se tietää saavansa mut kääntymään uudelleen ja jatkamaan jälleen matkaa eteenpäin :) Ja tähän asti olen siis käyttänyt ainoastaan positiivista vahvistusta, vaikka se onkin välillä vaatinut turhautumisen nielemistä, kun samalla lenkillä vaihdetaan suuntaa sadatta kertaa ja yhä edelleen iloisella ja kannustavalla äänellä: "Hieeeeno tyttö! Mennään!"