Krmph... Ja niinhän se on että jos edistys olisi täysin lineaarista niin elämä olisi liian helppoa. Suunnittelin tekeväni toko-treenin aamulenkin lomassa läheisen urheilukentän parkkipaikalla. Mutta kun eteneminen oli edestakaisin sahaamista (pääsimme puolessa tunnissa kilometrin verran eteenpäin), niin luovutin ja käännyimme kotiin päin. Kotikulmilla lenkkeillessä on aina se ongelma, että lähdettiin me sitten mihin suuntaan hyvänsä niin joka reitin varrella on metsäpolun alku. Tessa siis koheltaa metsälenkin kuvat silmissä eteenpäin tällaista paikkaa kohden, josta olemme normaalisti poikenneet metsään. Ja jos siitä ei käännytä, niin sitten se jatkaa koheltamista seuraavaa metsäpolku-risteystä kohden, että sieltä sitten varmasti käännytään.

Iltalenkki meni huomattavasti hallitummin (se tajuaa ettei me pimeällä lähdetä metsään). Otti kontaktia taas n. kuusi kertaa oma-aloitteisesti, ohitti pari koiraa hienosti kontaktissa. Ja nuo pyörätiet on nyt tosi kapeita kun lumivallit rajaa niitä molemmilta puolin! Kotona tehtiin hieman sivulletuloja eri kulmista, paikallakääntymisiä, ilmaisurullan noutoa, malttamisharjoituksia ja aktivointitemppuja (ulkona tällä hetkellä -20 astetta, siitä syystä sisätreeni :))