Blogin viime päivityksestä onkin kulunut aikaa. Suru Tessan sairastumisesta ja kuolemasta oli, ja on edelleen suuri. Ei mene yhtään päivää etten ajattelisi ja ikävöisi Tessaa.

Tammikuisen juoksun jälkeen Tessan ruokahalu hävisi, mutta ajattelin sen johtuvan valeraskaudesta. Huolestuin tilanteesta vasta helmikuun puolivälissä kun tulimme yhtenä päivänä metsälenkiltä kotiin ja Tessa alkoi tärisemään ja oksentamaan. Lähdimme saman tien päivystäjälle ja siitä alkoi meidän kuukauden pituinen taistelumme kohtaloa vastaan. Vietimme monta päivää eläinsairaalassa, Tessalle tehtiin kaikki testit ja kokeet, mitä oli mahdollista, mutta syytä koiran äkilliseen ruokahaluttomuuteen ja heikentymiseen ei löydetty. Kuukauden kuluttua Tessan veriarvot olivat täysin sekaisin, ja koira niin heikossa kunnossa, että oli enää tehtävänä raskain päätös, ja päästää Tessa lähtemään paremmille metsästysmaille. Lähetin ruumiin avattavaksi Eviraan, ja siellä löytynyt diagnoosi vahvisti oikeaksi päätökseni päästää Tessa pois. Se oli sairastunut imusolmukesyöpään, joka on yksi niistä syöpäsairauksista, joista paranemismahdollisuudet ovat olemattomat.

Nyt Tessa on siis sateenkaarisillalla monen jo sitä aiemmin lähteneen koirakaverin kanssa. Uurna on kotona luonani, Nanook-malamuutin ja Miisa-coonin uurnien vieressä. Ikävä on edelleen pohjaton, siihen auttaa vain aika...

Mutta elämän on mentävä eteenpäin. Minä ja kissamammat odottelemme uuden koira-perheenjäsenen saapumista :) Olen tänään asentanut koiraportit keittiön ja olohuoneen välisiin oviaukkoihin, kerännyt kengät pois pennun ulottuvilta ja muokannut kotia pentuturvalliseksi. Maanantaina lähdemme Jennyn ja Leevi-labbiksen kanssa ajamaan Raumalle hakemaan pentua :)

Tässä vielä muutama kuva Tessasta, elämäni koirasta.